Ihmisiä Pyhtäällä - Perinnemestari Hannu Rinne
Hannu Rinteestä muotoutui perinnerakentamisen asiantuntija, kun hän osti Jaana-vaimonsa kanssa satoja vuosia vanhan Kiviniemen kartanon Pyhtäältä. Ihanalla paikalla, meren rannalla sijaitseva, jo huonoon kuntoon päässyt rakennus on nyt korjattu asumiskelpoiseksi taitavan entisöinnin ansiosta. Paikallisten palvelujen hyödyntäminen on osoittautunut toimivaksi Rinteiden yli parikymmentä vuotta jatkuneessa kartanon ja sen pihapiirin kunnostusurakassa.

Miten
päätitte muuttaa Pyhtäälle ja Kiviniemen kartanoon?
Kun
tapasin vaimoni Jaanan, asuimme Helsingissä ja aloimme pohtia
yhteisen talon hankkimista. Minulla oli aiemmin Artjärvellä
vapaa-ajan asunto, mutta kaipasimme jotain romanttisempaa. Viimein
vuonna 2003 nettimarkkinoilta löytyi tämä Pyhtään Kiviniementien
varrella sijaitseva laaja tontti rakennuksineen. Paikan sijainti oli
upea, meren rannalla, vanhojen tammien ympäröimänä. Tapaus
kuulosti jopa liian hyvältä ollakseen totta.
Kun
kävimme katsomassa paikkaa, selvisi, miksi rakennus oli jäänyt
myymättä jo useamman vuoden ajan. Rakennuksen kunto oli päässyt
niin heikkoon tilaan, että sen asuinkelpoiseksi saattaminen tulisi
vaatimaan paljon tekemistä. Huonosta kunnosta johtuva alhainen
myyntihinta kuitenkin mahdollisti oston. Tämä on oikea remontoijan
unelma: saimme halvalla paljon ja huonoa. Romanttinen paikka ja
reilun sadan kilometrin etäisyys Helsinkiin myös vaikuttivat
ratkaisuun.
Kiviniemen
kartano on hirsirakenteinen, tiettävästi 1700-luvulla virkakäyttöön
rakennettu talo, jossa on tilaa 200 neliötä. Käytössämme
on myös 11 hehtaarin
tontti, josta löytyy pihapiiri
sekä kunnostettu, nyt
matkailijoille vuokrattava
vierastalo Terikoff.
Työelämä
sujuu helposti nykytekniikalla Pyhtäältä käsin, ja työkenttämme
on laaja. Onneksi
digitekniikka mahdollistaa
työskentelyn paikkaan sitoutumattomana. Tässä elämäntavassa
menneisyys ja
digitaalisuus
lyövät
kättä.
Mitä
yllätyksiä kartanon kunnostamisessa nousi esille?
Tutustuimme
kartanoon niin hyvin jo alkuvaiheessa, ettei suuria yllätyksiä ole
tullut vastaan. Kartanon rakenteita oli riisuttu aiemmissa
remonteissa, joten näkemyksemme oli realistinen alusta lähtien.
Ennen ostoa menimme talon alle konttaamaan, jolloin pohjan kunto
selvisi. Tiesimme jo alusta lähtien, että talo on todella
huonokuntoinen. Käytännössä saimme vain hirsikehikon, sisäovet
ja ikkunat, kaikki muu piti uusia.
Yllätyksiä
kunnostuksessa aiheuttivat aikataulu ja budjetti. Kaikki on tullut
kalliimmaksi ja kestänyt pidempään kuin oletimme. Pieni yllätys
oli myös pihapiiriin kuuluva pienempi talo, johon oli tehty
remontti viitisen vuotta sitten. Jouduimme tutkimaan, miksi lattiat
olivat niin kylmät. Kun revimme lattian auki, selvisi, että
edellisen remontin ratkaisu ei ollut toimiva, vaan lattia jouduttiin
purkamaan.
Itse
kartanon rakenteet olivat alusta alkaen tiedossa, sillä edelliset
omistajat olivat repineet seiniltä ja katoista pinkopahvit, ja talon
hirsikehikko on näkyvissä. Talo oli ollut pitkään satunnaisessa
käytössä, sitä oli pidetty 30 vuotta kylmillään.
Yleinen
virhe vanhojen talojen hankinnassa on, kun ajatellaan, että saadaan
halvalla söpö talo, ja remonttikin tulee olemaan edullinen.
Myöhemmin saatetaankin nähdä, että rakennuksen alapohja on laho,
ja remonttiin meneekin isompi summa. Talon alapohjan tarkistus on
kaikkein kriittisin asia, joka vanhaa taloa hankkiessa pitää tehdä.
Jos vanhassa talossa on alkuperäiset rakenteet, pitää ymmärtää,
että niihin on voinut kertyä kosteutta pitkältä ajalta. Kosteus
tuo usein mikrobikasvustoa rakenteisiin, mikä ei välttämättä ole
vaarallista, mutta aiheuttaa pahaa hajua. Vanha alapohja on usein
myös vetoisa ja kylmä. Toinen kohta, joka vanhoista taloista pitää
tarkistaa, on vesikatto. Katon kunto on helppo saada selville, jos
huomaa, onko vintille on vuotanut vettä.
Miten
olet hankkinut perinnerakentamisen ammattitaidon?
Ennen
Kiviniemen kartanon hankkimista en ollut mikään remontoinnin
asiantuntija, vaan taidehistoriasta kiinnostunut graafikko. Minulle
tärkeintä talon hankinnaasa oli saada kaunis koti kauniilla
paikalla. Olin paljasjalkainen helsinkiläinen, mutta viettänyt
lapsuuden lomat maaseudulla, ja oppinut sitä kautta talon huoltoa.
Estetiikka
on minulle ja vaimolleni tärkeää, ja meille tuli intohimo saada
tämä talo kuntoon. Talokaupan jälkeen alkoi kunnostamisen
selvittäminen. Luin Panu Kailan Talotohtori-kirjan, ja ymmärsin,
että remontoinnissa on kaksi tapaa: on nykyaikainen korjauslinja
sekä perinnelinja. Minulle sopii perinnerakentaminen, ja lähdin
ottamaan siitä selvää askel askeleelta. Alan kirjallisuutta oli
parikymmentä vuotta sitten saatavilla vähän suomeksi ja jonkin
verran ruotsiksi. Lisäksi olen ollut aina paikalla, kun
kunnostamisen ammattilaiset ovat olleet täällä työssään. Olen
oppinut paljon olemalla mukana ammattilaisten vieressä kyselen, mitä
he tekevät.
Miten
perinnerakentamisessa voi päästä alkuun? Mitä on tärkeintä
ottaa huomioon?
Panu
Kailan Talotohtori-kirjasta saa vakavan, tieteellisen lähtökohdan.
Omissa kirjoissani on käytännöllisempi näkökulma. Olen
julkaissut muutamia Perinnemestari-kirjoja, ja jaan tietoa myös
nettisivuilla.
Perinnerakentamisessa
parissa on jonkin verran niin sanottuja lentäviä asiantuntijoita,
ja itsekin olen eräs heistä. Saatavilla on siis henkilöitä, joita
voi pyytää paikalle arvioimaan rakennuksen kuntoa. Myös
Museovirasto jakaa ilmaiseksi nettisivuilla ohjeita erilaisina
korjauskortteina. Lisäksi rri tahot järjestävät vaikkapa
ikkunankunnostuskursseja.
Mitkä
ovat yleisimmät virheet, kun vanhaa korjataan? Miten ehkäistä
virheitä?
Se,
miten vanhan talon remontoiminen onnistuu, on asennekysymys. Vanhan
voi korjata moderniin tyyliin vatupassilla, kipsilevyllä ja
uretaanivaahdolla, mutta siinä tapauksessa tärkeä kysymys on, mitä
rakennuksessa tapahtuu 5-10 vuoden kuluttua. Rakennuksen pintoihin
voi syntyä kosteuden kondensoitumista. Kun ihminen elää asunnossa,
hänestä erittyy hengittämisen ja hikoilun mukana vettä noin
desilitra tunnissa,
mikä tekee kaksi
litraa
kosteutta vuorokaudessa. Rakennus käsittelee osan
ihmisen hikoilusta ilmanvaihdon kautta, mutta osa siitä voi
tiivistyä rakennukseen kosteutena. Sen vuoksi kaikki talot
kannattaisi tehdä hengittävillä luonnonmukaisilla rakenteilla.
Remontoinnissa
on tärkeää ymmärtää, mikä on lähtökohta, eli vanha talo
pitää korjata vanhoilla tekniikoilla, ja uusi talo pitää
kunnostaa uusilla tekniikoilla. Jos tehdään hengittävä korjaus
uusien tekniikoiden mukaan tehdyssä rakennuksessa, kosteus ei
pääsekään siirtymään rakenteiden läpi ulos, vaan se saattaa
jäädä kondensoitumaan muovin pintaan.
Aikajana
rakentamisen tekniikoissa on liukuva: noin 1960-1970 -luvuilla
Suomessa käyttöön tulivat mineraalivillat ja muovikalvot. Useimmat
rintamamiestalot on vielä tehty perinteisillä rakenteilla, mutta
1970-luvulta lähtien suosioon nousivat keinotekoiset materiaalit,
kuten lasivilla ja muovi.
Mitä
on hengittävä rakenne?
Hengittävä
rakenne ja materiaali vastaanottaa ja luovuttaa kaasumaisessa tai
nestemäisessä muodossa olevaa vettä. Hengittävän rakentamisen
idea vastaa suurelta osin perinnerakentamista.
Nykyajan
rakennusteollisuuden mukaan vesi ei saisi kulkea rakennuksen läpi.
Ongelma on, että käytännössä vettä kuitenkin helposti ilmenee.
Nykyaikaisessa rakennuksessa pitäisi olla käytössä ehdottoman
tiivis muovirakenne, ettei yhtään vesihöyryä pääse siirtymään
rakenteen sisään. Jos muovin alle pääsee kosteutta, se ei pääse
sieltä ulos, vaan jää kondensoitumaan, mikä saattaa tulla esille
homeongelmana
Mutta
luonnonmateriaaleista tehdyssä vanhassa rakennuksessa kaikki
yksittäiset materiaalit ovat hengittäviä, eli ne läpäisevät
kosteutta. Silloin koko rakennus hengittää, eikä kosteus jää
vangiksi mihinkään talon rakenteisiin, vaan vesi pääsee
haihtumaan ulkoilmaan. Näin mikrobikasvustoa ei synny. Hengittävässä
rakentamisessa se mikä kastuu, myös kuivuu.
Perinnerakentaminen
toteutuu hengittävässä rakentamisessa kuin itsessään. Kun
käytössä on puuta, sahanpurua ja paperia, ne ovat luonnostaan
hengittäviä materiaaleja, ja voivat ottaa vastaa kosteutta, joka
sitten haihtuu takaisin ulos tai huoneilmaan. Perinnerakentamisessa
käytetään pellavaöljymaalia, josta kosteus menee läpi. Kun
käytetään vanhoja rakennusmateriaaleja- ja tekniikoita, taloista
tulee sekä esteettisiä että hengittäviä.
Löytyykö
Pyhtäältä perinnekunnostamisen
asiantuntijoita?
Nykyisin
itsekin konsultoin perinnerakentamista ja jaan aiheesta tietoa
kirjoissa ja Perinnemestarin nettisivuilla. Alalla on myös muutamia
ammattilaisrekistereitä, joista osaavia tekijöitä löytyy, kuten
Metsäkylän navetan
osaaajarekisteri. Valitettavasti vanhojen talojen taitajilla
on usein töissään varauskirjat jo pitkälle täynnä, eikä heitä
löydy juurikaan netistä. Esimerkiksi kaakeliuunin muuraukseen voi
olla vuoden jono, ja keväällä on turha yrittää saada timpuria
samaksi kesäksi.
Kunnostaminen
ei ole kiireisen ihmisen hommaa. Monilla nykytimpurilla on kyllä
työvälineiden käyttötaito, mutta työn tilaajan asenne ratkaisee,
mitä saadaan aikaan. Kun aloitimme kunnostuksen Kiviniemen
kartanossa, käytin paljon aikaa sopivien tekniikoiden valitsemiseen
timpurin kanssa.
Perinnerakentaminen
on usein nykyaikaisten tekniikoiden poisoppimista. Kun kaupasta hakee
maalia, yleensä vaihtoehtoja on runsaasti, on paljon erilaisia sisä-
ja ulkomaaleja. Pellavaöljymaali taas helpottaa valintaa, sillä sen
kohdalla vain väri pitää valita. Pellavaöljymaali käy kaikkeen
maalaukseen sisällä ja ulkona, se sopii puulle, paperille, lasille
ja metalliin.
Onko
kiinnostus perinnerakentamiseen yleisesti nousussa?
Kyllä
kiinnostus alaan on lisääntynyt, huomaan sen perinnerakentamisen
kursseillani. Tietoisuus aiheesta on levinnyt Suomeenkin, mistä
ensimmäinen kiitos menee Rakennusapteekille, jotka 2000-luvun alussa
avasi alan ensimmäisen myymälän. Rakennusapteekki tuotti myös
ohjekirjan, jossa oli laaja tuotekatalogi. Aiemmin perinteisiä
heloja ja paperitapetteja piti tilata Ruotsista. Nyttemmin alalle on
tullut muitakin perinnerautakauppoja. Myös minunkin kirjoistani on
otettu useita painoksia, niitä käytetään ja lainataan
kirjastoista. Aihetta on tuonut esille myös Panu Kaila,
Nykyisin
Instagramissa näkyy paljon vanhojen talojen hehkutusta. Ilmiöön
liittyy aikamme suuret megatrendit: kaupungistumisen myötä
ihmisille on tullut vastapainoksi tarve konkreettiseen, aitoon ja
käsillä tekemiseen. Halutaan puuhata, eikä enää pelätä
remonttia ja puutarhan hoitoa. Uskon, että ihmisen biologiassa on
syvällä halu toimia ja tehdä käsillä. Estetiikka ja historian
tuntu viehättävät vanhoissa rakennuksissa. Perinnekorjausta
tekeviä yrityksiä tulee koko ajan lisää, ja vanhojen rakennusten
ideologia voi hyvin.
Millaisia
ovat Pyhtään palvelut rakentajalle ja kunnostajalle?
Pyhtäälle
on ollut tosi mukava tulla. Tulimme paikkakunnalle ulkopuolelta, ja
päädyin pian vesiosuuskunnan puheenjohtajaksi – sen myötä
naapurusto tuli tutuksi. Pyhtää on pieni, maalaismainen
paikkakunta, jossa ei ole isoja rakennusliikkeitä ja rautakauppoja,
mutta kaikki tarvittava on saatavilla läheltä Kotkasta.
Puskaradio
ja naapuruston viestintä toimivat: kaivinkoneen kuski löytyy 200
metrin päästä, sähkömies parin kilometrin päästä ja putkimies
neljän kilometrin päästä. Pikkuhiljaa on muodostunut palvelun
tarjoajien verkosto. Pienellä paikkakunnalla on niin kutsuttu
pärstätakuu, eli yhteistyökumppanit eivät ole kasvottomia
yrityksiä, vaan tuttu mies tulee tekemään palveluja. Meillä on
esimerkiksi ollut sama sähkömies jo parikymmentä vuotta. Se
helpottaa ohjeiden antamista, ja voi luottaa, että työt tulevat
tehtyä. Luottamuksellisuus ja verkostot ovat pienen paikkakunnan
etu. Yhteistyön muodostuminen vaatii aikaa ja panostusta - pitää
uskaltaa lähteä naapureilta kyselemään, mistä löytyy palveluja.
Helsingin
ja Kotkan läheisyys toimivat Pyhtäällä. Kotka on yllättänyt
positiivisesti, sieltä on löytynyt kaikki tavara, mitä on
tarvittu. Pyhtään varrelle tullut moottoritie oli positiivinen
yllätys. Käytämme Helsinkiin kulkemisessa hyödyksi
liityntäparkkia, eli jätämme auton parkkiin lähelle Pyhtään
liittymää ja menemme Helsinkiin bussilla. Onnibussi kulkee arkisin
tunnin välein Pyhtäältä Helsinkiin ja takaisin.
Mikä
on Pyhtään piilotettu aarre?
Strukan
sulut on harvinaisuus, eli Suomen ainoa mereen yhdistyvä
käsikäyttöinen sulkuportti. Veneilijälle aarre on Kaunissaaren
kalastajakylä Suomenlahdella. Autolla liikkuessa aarre löytyy
Stockforsin ruukkikylästä.
Mitä
Kiviniemen kartanon kunnostus on opettanut sinulle?
Vanhan
talo on elämäntapa, sen kautta voi rakentaa omaa identiteettiä.
Tämä ei sovi helpolla eläjälle, mutta jos kaipaa puuhastelua,
niin vanha talo on hyvä ratkaisu. Riemu tulee siitä, kun saa
pienenkin asian korjattua. Kädellä tekemisen iloon yhdistyy
kokonaisvaltainen estetiikka. Kun talo, piha ja sisustus on saatu
toteutettua nätisti, tyytyväisyys on kokonaisvaltaista.
Elämme
Kiviniemessä vuodenaikojen kierrossa: talvipakkasella lämmitetään
uunia, maataan sohvalla ja levätään. Talo ei taida tulla koskaan
valmiiksi. Kunnostamiseen kuuluu pitkiä prosesseja, pihallamme oli
vuosikausia pressulla peitettyjä kamalia purkukasoja. Nyt on
rakennustelineet asennettu katon maalaamista varten, ja parin vuoden
kuluttua käsittelyyn pääsee ulkoseinä.
Tällä
hetkellä piha on siisti, ja olemme kunnostaneet sinne kaksi
muotopuutarha-aluetta. Täydellistä ei tule koskaan - kun joku kohta
tulee valmiiksi, tulee aina halu tehdä jotain uutta. Elämä on
tasapainoilua aikaansaamisen ja uuden tekemisen välillä.
Kuka
Hannu Rinne?
Tietokirjailija
Hannu
Rinne
on
perinnerakentamisen
asiantuntija,
joka jakaa tietoaan vanhojen talojen oikeaoppisesta kunnostamisesta
kirjoissa, nettisivuilla ja kursseilla. Hänen
kirjoittaa ja konsultoi perinnerakentamiseen liittyviä asioita sekä
tarjoaa aiheesta kursseja Kiviniemen kartanossa. Rinne on toteuttanut
nettiin Perinnemestarin kerhon, jossa on saatavilla
perinnerakentamisen ohjeita. Rinne toimi
käsikirjoittajana myös
Yleisradion 10-osaisessa
Perinnemestari-televisiosarjassa.
Lisätietoja perinnerakentamisesta ja Kiviniemen kartanosta
