Ihmisiä Pyhtäällä - Perinnemestari Hannu Rinne

Miten päätitte muuttaa Pyhtäälle ja Kiviniemen kartanoon?
Kun tapasin vaimoni Jaanan, asuimme Helsingissä ja aloimme pohtia yhteisen talon hankkimista. Minulla oli aiemmin Artjärvellä vapaa-ajan asunto, mutta kaipasimme jotain romanttisempaa. Viimein vuonna 2003 nettimarkkinoilta löytyi tämä Pyhtään Kiviniementien varrella sijaitseva laaja tontti rakennuksineen. Paikan sijainti oli upea, meren rannalla, vanhojen tammien ympäröimänä. Tapaus kuulosti jopa liian hyvältä ollakseen totta.

Kun kävimme katsomassa paikkaa, selvisi, miksi rakennus oli jäänyt myymättä jo useamman vuoden ajan. Rakennuksen kunto oli päässyt niin heikkoon tilaan, että sen asuinkelpoiseksi saattaminen tulisi vaatimaan paljon tekemistä. Huonosta kunnosta johtuva alhainen myyntihinta kuitenkin mahdollisti oston. Tämä on oikea remontoijan unelma: saimme halvalla paljon ja huonoa. Romanttinen paikka ja reilun sadan kilometrin etäisyys Helsinkiin myös vaikuttivat ratkaisuun.

Kiviniemen kartano on hirsirakenteinen, tiettävästi 1700-luvulla virkakäyttöön rakennettu talo, jossa on tilaa 200 neliötä. Käytössämme on myös 11 hehtaarin tontti, josta löytyy pihapiiri sekä kunnostettu, nyt matkailijoille vuokrattava vierastalo Terikoff. Työelämä sujuu helposti nykytekniikalla Pyhtäältä käsin, ja työkenttämme on laaja. Onneksi digitekniikka mahdollistaa työskentelyn paikkaan sitoutumattomana. Tässä elämäntavassa menneisyys ja digitaalisuus lyövät kättä.

Mitä yllätyksiä kartanon kunnostamisessa nousi esille?
Tutustuimme kartanoon niin hyvin jo alkuvaiheessa, ettei suuria yllätyksiä ole tullut vastaan. Kartanon rakenteita oli riisuttu aiemmissa remonteissa, joten näkemyksemme oli realistinen alusta lähtien. Ennen ostoa menimme talon alle konttaamaan, jolloin pohjan kunto selvisi. Tiesimme jo alusta lähtien, että talo on todella huonokuntoinen. Käytännössä saimme vain hirsikehikon, sisäovet ja ikkunat, kaikki muu piti uusia.

Yllätyksiä kunnostuksessa aiheuttivat aikataulu ja budjetti. Kaikki on tullut kalliimmaksi ja kestänyt pidempään kuin oletimme. Pieni yllätys oli myös pihapiiriin kuuluva pienempi talo, johon oli tehty remontti viitisen vuotta sitten. Jouduimme tutkimaan, miksi lattiat olivat niin kylmät. Kun revimme lattian auki, selvisi, että edellisen remontin ratkaisu ei ollut toimiva, vaan lattia jouduttiin purkamaan.

Itse kartanon rakenteet olivat alusta alkaen tiedossa, sillä edelliset omistajat olivat repineet seiniltä ja katoista pinkopahvit, ja talon hirsikehikko on näkyvissä. Talo oli ollut pitkään satunnaisessa käytössä, sitä oli pidetty 30 vuotta kylmillään.

Yleinen virhe vanhojen talojen hankinnassa on, kun ajatellaan, että saadaan halvalla söpö talo, ja remonttikin tulee olemaan edullinen. Myöhemmin saatetaankin nähdä, että rakennuksen alapohja on laho, ja remonttiin meneekin isompi summa. Talon alapohjan tarkistus on kaikkein kriittisin asia, joka vanhaa taloa hankkiessa pitää tehdä. Jos vanhassa talossa on alkuperäiset rakenteet, pitää ymmärtää, että niihin on voinut kertyä kosteutta pitkältä ajalta. Kosteus tuo usein mikrobikasvustoa rakenteisiin, mikä ei välttämättä ole vaarallista, mutta aiheuttaa pahaa hajua. Vanha alapohja on usein myös vetoisa ja kylmä. Toinen kohta, joka vanhoista taloista pitää tarkistaa, on vesikatto. Katon kunto on helppo saada selville, jos huomaa, onko vintille on vuotanut vettä.

Miten olet hankkinut perinnerakentamisen ammattitaidon?
Ennen Kiviniemen kartanon hankkimista en ollut mikään remontoinnin asiantuntija, vaan taidehistoriasta kiinnostunut graafikko. Minulle tärkeintä talon hankinnaasa oli saada kaunis koti kauniilla paikalla. Olin paljasjalkainen helsinkiläinen, mutta viettänyt lapsuuden lomat maaseudulla, ja oppinut sitä kautta talon huoltoa.

Estetiikka on minulle ja vaimolleni tärkeää, ja meille tuli intohimo saada tämä talo kuntoon. Talokaupan jälkeen alkoi kunnostamisen selvittäminen. Luin Panu Kailan Talotohtori-kirjan, ja ymmärsin, että remontoinnissa on kaksi tapaa: on nykyaikainen korjauslinja sekä perinnelinja. Minulle sopii perinnerakentaminen, ja lähdin ottamaan siitä selvää askel askeleelta. Alan kirjallisuutta oli parikymmentä vuotta sitten saatavilla vähän suomeksi ja jonkin verran ruotsiksi. Lisäksi olen ollut aina paikalla, kun kunnostamisen ammattilaiset ovat olleet täällä työssään. Olen oppinut paljon olemalla mukana ammattilaisten vieressä kyselen, mitä he tekevät.

Miten perinnerakentamisessa voi päästä alkuun? Mitä on tärkeintä ottaa huomioon?
Panu Kailan Talotohtori-kirjasta saa vakavan, tieteellisen lähtökohdan. Omissa kirjoissani on käytännöllisempi näkökulma. Olen julkaissut muutamia Perinnemestari-kirjoja, ja jaan tietoa myös nettisivuilla.

Perinnerakentamisessa parissa on jonkin verran niin sanottuja lentäviä asiantuntijoita, ja itsekin olen eräs heistä. Saatavilla on siis henkilöitä, joita voi pyytää paikalle arvioimaan rakennuksen kuntoa. Myös Museovirasto jakaa ilmaiseksi nettisivuilla ohjeita erilaisina korjauskortteina. Lisäksi rri tahot järjestävät vaikkapa ikkunankunnostuskursseja.

Mitkä ovat yleisimmät virheet, kun vanhaa korjataan? Miten ehkäistä virheitä?
Se, miten vanhan talon remontoiminen onnistuu, on asennekysymys. Vanhan voi korjata moderniin tyyliin vatupassilla, kipsilevyllä ja uretaanivaahdolla, mutta siinä tapauksessa tärkeä kysymys on, mitä rakennuksessa tapahtuu 5-10 vuoden kuluttua. Rakennuksen pintoihin voi syntyä kosteuden kondensoitumista. Kun ihminen elää asunnossa, hänestä erittyy hengittämisen ja hikoilun mukana vettä noin desilitra tunnissa, mikä tekee kaksi litraa kosteutta vuorokaudessa. Rakennus käsittelee osan ihmisen hikoilusta ilmanvaihdon kautta, mutta osa siitä voi tiivistyä rakennukseen kosteutena. Sen vuoksi kaikki talot kannattaisi tehdä hengittävillä luonnonmukaisilla rakenteilla.

Remontoinnissa on tärkeää ymmärtää, mikä on lähtökohta, eli vanha talo pitää korjata vanhoilla tekniikoilla, ja uusi talo pitää kunnostaa uusilla tekniikoilla. Jos tehdään hengittävä korjaus uusien tekniikoiden mukaan tehdyssä rakennuksessa, kosteus ei pääsekään siirtymään rakenteiden läpi ulos, vaan se saattaa jäädä kondensoitumaan muovin pintaan.

Aikajana rakentamisen tekniikoissa on liukuva: noin 1960-1970 -luvuilla Suomessa käyttöön tulivat mineraalivillat ja muovikalvot. Useimmat rintamamiestalot on vielä tehty perinteisillä rakenteilla, mutta 1970-luvulta lähtien suosioon nousivat keinotekoiset materiaalit, kuten lasivilla ja muovi.

Mitä on hengittävä rakenne?
Hengittävä rakenne ja materiaali vastaanottaa ja luovuttaa kaasumaisessa tai nestemäisessä muodossa olevaa vettä. Hengittävän rakentamisen idea vastaa suurelta osin perinnerakentamista.

Nykyajan rakennusteollisuuden mukaan vesi ei saisi kulkea rakennuksen läpi. Ongelma on, että käytännössä vettä kuitenkin helposti ilmenee. Nykyaikaisessa rakennuksessa pitäisi olla käytössä ehdottoman tiivis muovirakenne, ettei yhtään vesihöyryä pääse siirtymään rakenteen sisään. Jos muovin alle pääsee kosteutta, se ei pääse sieltä ulos, vaan jää kondensoitumaan, mikä saattaa tulla esille homeongelmana

Mutta luonnonmateriaaleista tehdyssä vanhassa rakennuksessa kaikki yksittäiset materiaalit ovat hengittäviä, eli ne läpäisevät kosteutta. Silloin koko rakennus hengittää, eikä kosteus jää vangiksi mihinkään talon rakenteisiin, vaan vesi pääsee haihtumaan ulkoilmaan. Näin mikrobikasvustoa ei synny. Hengittävässä rakentamisessa se mikä kastuu, myös kuivuu.

Perinnerakentaminen toteutuu hengittävässä rakentamisessa kuin itsessään. Kun käytössä on puuta, sahanpurua ja paperia, ne ovat luonnostaan hengittäviä materiaaleja, ja voivat ottaa vastaa kosteutta, joka sitten haihtuu takaisin ulos tai huoneilmaan. Perinnerakentamisessa käytetään pellavaöljymaalia, josta kosteus menee läpi. Kun käytetään vanhoja rakennusmateriaaleja- ja tekniikoita, taloista tulee sekä esteettisiä että hengittäviä.

Löytyykö Pyhtäältä perinnekunnostamisen asiantuntijoita?
Nykyisin itsekin konsultoin perinnerakentamista ja jaan aiheesta tietoa kirjoissa ja Perinnemestarin nettisivuilla. Alalla on myös muutamia ammattilaisrekistereitä, joista osaavia tekijöitä löytyy, kuten Metsäkylän navetan osaaajarekisteri. Valitettavasti vanhojen talojen taitajilla on usein töissään varauskirjat jo pitkälle täynnä, eikä heitä löydy juurikaan netistä. Esimerkiksi kaakeliuunin muuraukseen voi olla vuoden jono, ja keväällä on turha yrittää saada timpuria samaksi kesäksi.

Kunnostaminen ei ole kiireisen ihmisen hommaa. Monilla nykytimpurilla on kyllä työvälineiden käyttötaito, mutta työn tilaajan asenne ratkaisee, mitä saadaan aikaan. Kun aloitimme kunnostuksen Kiviniemen kartanossa, käytin paljon aikaa sopivien tekniikoiden valitsemiseen timpurin kanssa.

Perinnerakentaminen on usein nykyaikaisten tekniikoiden poisoppimista. Kun kaupasta hakee maalia, yleensä vaihtoehtoja on runsaasti, on paljon erilaisia sisä- ja ulkomaaleja. Pellavaöljymaali taas helpottaa valintaa, sillä sen kohdalla vain väri pitää valita. Pellavaöljymaali käy kaikkeen maalaukseen sisällä ja ulkona, se sopii puulle, paperille, lasille ja metalliin.

Onko kiinnostus perinnerakentamiseen yleisesti nousussa?
Kyllä kiinnostus alaan on lisääntynyt, huomaan sen perinnerakentamisen kursseillani. Tietoisuus aiheesta on levinnyt Suomeenkin, mistä ensimmäinen kiitos menee Rakennusapteekille, jotka 2000-luvun alussa avasi alan ensimmäisen myymälän. Rakennusapteekki tuotti myös ohjekirjan, jossa oli laaja tuotekatalogi. Aiemmin perinteisiä heloja ja paperitapetteja piti tilata Ruotsista. Nyttemmin alalle on tullut muitakin perinnerautakauppoja. Myös minunkin kirjoistani on otettu useita painoksia, niitä käytetään ja lainataan kirjastoista. Aihetta on tuonut esille myös Panu Kaila,

Nykyisin Instagramissa näkyy paljon vanhojen talojen hehkutusta. Ilmiöön liittyy aikamme suuret megatrendit: kaupungistumisen myötä ihmisille on tullut vastapainoksi tarve konkreettiseen, aitoon ja käsillä tekemiseen. Halutaan puuhata, eikä enää pelätä remonttia ja puutarhan hoitoa. Uskon, että ihmisen biologiassa on syvällä halu toimia ja tehdä käsillä. Estetiikka ja historian tuntu viehättävät vanhoissa rakennuksissa. Perinnekorjausta tekeviä yrityksiä tulee koko ajan lisää, ja vanhojen rakennusten ideologia voi hyvin.

Millaisia ovat Pyhtään palvelut rakentajalle ja kunnostajalle?
Pyhtäälle on ollut tosi mukava tulla. Tulimme paikkakunnalle ulkopuolelta, ja päädyin pian vesiosuuskunnan puheenjohtajaksi – sen myötä naapurusto tuli tutuksi. Pyhtää on pieni, maalaismainen paikkakunta, jossa ei ole isoja rakennusliikkeitä ja rautakauppoja, mutta kaikki tarvittava on saatavilla läheltä Kotkasta.

Puskaradio ja naapuruston viestintä toimivat: kaivinkoneen kuski löytyy 200 metrin päästä, sähkömies parin kilometrin päästä ja putkimies neljän kilometrin päästä. Pikkuhiljaa on muodostunut palvelun tarjoajien verkosto. Pienellä paikkakunnalla on niin kutsuttu pärstätakuu, eli yhteistyökumppanit eivät ole kasvottomia yrityksiä, vaan tuttu mies tulee tekemään palveluja. Meillä on esimerkiksi ollut sama sähkömies jo parikymmentä vuotta. Se helpottaa ohjeiden antamista, ja voi luottaa, että työt tulevat tehtyä. Luottamuksellisuus ja verkostot ovat pienen paikkakunnan etu. Yhteistyön muodostuminen vaatii aikaa ja panostusta - pitää uskaltaa lähteä naapureilta kyselemään, mistä löytyy palveluja.

Helsingin ja Kotkan läheisyys toimivat Pyhtäällä. Kotka on yllättänyt positiivisesti, sieltä on löytynyt kaikki tavara, mitä on tarvittu. Pyhtään varrelle tullut moottoritie oli positiivinen yllätys. Käytämme Helsinkiin kulkemisessa hyödyksi liityntäparkkia, eli jätämme auton parkkiin lähelle Pyhtään liittymää ja menemme Helsinkiin bussilla. Onnibussi kulkee arkisin tunnin välein Pyhtäältä Helsinkiin ja takaisin.

Mikä on Pyhtään piilotettu aarre?
Strukan sulut on harvinaisuus, eli Suomen ainoa mereen yhdistyvä käsikäyttöinen sulkuportti. Veneilijälle aarre on Kaunissaaren kalastajakylä Suomenlahdella. Autolla liikkuessa aarre löytyy Stockforsin ruukkikylästä.

Mitä Kiviniemen kartanon kunnostus on opettanut sinulle?
Vanhan talo on elämäntapa, sen kautta voi rakentaa omaa identiteettiä. Tämä ei sovi helpolla eläjälle, mutta jos kaipaa puuhastelua, niin vanha talo on hyvä ratkaisu. Riemu tulee siitä, kun saa pienenkin asian korjattua. Kädellä tekemisen iloon yhdistyy kokonaisvaltainen estetiikka. Kun talo, piha ja sisustus on saatu toteutettua nätisti, tyytyväisyys on kokonaisvaltaista.

Elämme Kiviniemessä vuodenaikojen kierrossa: talvipakkasella lämmitetään uunia, maataan sohvalla ja levätään. Talo ei taida tulla koskaan valmiiksi. Kunnostamiseen kuuluu pitkiä prosesseja, pihallamme oli vuosikausia pressulla peitettyjä kamalia purkukasoja. Nyt on rakennustelineet asennettu katon maalaamista varten, ja parin vuoden kuluttua käsittelyyn pääsee ulkoseinä.

Tällä hetkellä piha on siisti, ja olemme kunnostaneet sinne kaksi muotopuutarha-aluetta. Täydellistä ei tule koskaan - kun joku kohta tulee valmiiksi, tulee aina halu tehdä jotain uutta. Elämä on tasapainoilua aikaansaamisen ja uuden tekemisen välillä.

Kuka Hannu Rinne?
Tietokirjailija Hannu Rinne on perinnerakentamisen asiantuntija, joka jakaa tietoaan vanhojen talojen oikeaoppisesta kunnostamisesta kirjoissa, nettisivuilla ja kursseilla. Hänen kirjoittaa ja konsultoi perinnerakentamiseen liittyviä asioita sekä tarjoaa aiheesta kursseja Kiviniemen kartanossa. Rinne on toteuttanut nettiin Perinnemestarin kerhon, jossa on saatavilla perinnerakentamisen ohjeita. Rinne toimi käsikirjoittajana myös Yleisradion 10-osaisessa Perinnemestari-televisiosarjassa.

Lisätietoja perinnerakentamisesta ja Kiviniemen kartanosta

Perinnemestari

Kiviniemen kartano