Saara Korhosen talotarinoita - Huvikumpumaista meininkiä Kalliolan tilalla

”Keskellä perinteistä pyhtääläistä maalaismaisemaa seisoo talo, josta ei vauhtia ja virikkeitä puutu. Peltojen, hevosaitausten ja suojaisan pihapiirin ympäröimä päärakennus on 1900-luvun alkupuolelta, muutamassa osassa paikalleen rakennettu.

Taloa ja pihapiiriä on vuosien varrella pikkuhiljaa kunnostettu itselle sopivalla aikataululla ja perheelle sopivaan tyyliin. Vanhaa on säilytetty ja tuotu esiin mahdollisuuksien mukaan. Harmaantuneet hirret seinissä ja lankkulattiat on osin kaivettu esiin vuosikerrostumien alta. Pihasauna on kunnostettu ja navettarakennus saanut ehjän katon lisäksi asukkaita niin kaneista, kanoista, ankoista, lampaista ja monista muista pörröisistä ja sulkaisista eläinystävistä.

Pihaa vahtii vauhdikas koiralauma ja mitä ihmisystävällisin kissa nimeltänsä Triinu. Talon nykyinen emäntä oli jo lapsena viehättynyt Kalliolan tiluksien kauneudesta ja eipä ehkä olisi osannut aavistaakaan asuttavansa tätä tilaa vuosikymmeniä myöhemmin, oman katraansa kera. Nykyinen elämä tilalla on suurperheen ruuhkavuosien värittämää, mutta vastapainona ikkunoista avautuu satumainen maisema luonnon ihmeiden äärellä.

Omien eläimien lisäksi peltojen antimista nauttivat niin kauriit, peurat, ketut kuin tuhatpäiset lintuparvetkin. Susijoukkiokin pellolla on ainakin kertaalleen tavattu. Pihan yllä loimuavat revontulet ja mustaan samettiin kietoutunut tähtitaivas… sellaista maisemaa ja luonnon monimuotoisuutta ei kaupungissa pääse koskaan kokemaan. Kaupunkielämästä puuttuu myös yhteisöllisyys, sellainen aito vanhanaikainen ”kun autan sinua, siäkin sitten joskus minua…” – meininki. Pidetään yhtä, juhlitaan yhdessä ja tehdään hassuja juttuja yhdessä.

Kuten, kaivetaan aamuvarhaisella pihamaalle uimalammikkoa tai satamäärin istutuskuoppia isännän arboretumia varten. Se arboretum on ihan oikeasti kasvamassa peltotien laitaan, jos vain kilpajuoksu rusakoiden ja kauriiden kanssa voitetaan. Ehtiikö Aaro istuttaa puita ja pensaita nopeammin kuin eläimet niitä syövät? Pidetään peukkuja.

Perheen lempipaikka ja pihan sydän on tilan vanhin rakennus, pieni punainen pihasauna. Se on niin rakas, että jos joskus tilalta olisi pakko muuttaa, pihasauna pakattaisiin varmasti mukaan matkaan. Pihasaunan ympärille onkin rakentunut vuosien saatossa jo aikamoinen viihdekeskus uima-altaan ja pian valmistuvan kesäkeittiön kera. Perheen nuorisolle on rakennettu ihana puuhamaa, jossa tylsätkin päivät täyttyvät lopulta varmasti kaikesta kivasta.

Perheen haave maatilasta, jossa lapsilla ja eläimillä on tilaa temmeltää, luonto on lähellä ja unelmille sekä luovuudelle mahdollisuuksia toteutua on täyttynyt Kalliolan tilalla asuttujen vuosien aikana hienosti. Vielä on peltomaata vapaanakin, jotta seuraavat suunnitelmat voivat toteutua.”