Saara Korhosen talotarinoita - Kuppiksen kauppapaikka

”Harmaa ja valtavan suuri puutalo seisoo juurikin siinä paikassa, mäen korkeimmalla kohdalla, jossa jo satoja vuosia sitten on käyty ensimmäisen kerran kauppaa. Hansakauppiaat tulivat oikein laivoilla ylös nykyistä Siltakylänjokea ja pysähtyivät rantaan tämän Kuppismäen kohdalla. Talon seinässä komeilee edelleen vanha Liiton valomainos, kertoen viimeisintä tarinaa siitä ajasta kun Kuppismäellä vielä oli ihka oikea kauppa. Paikkaa kuvaava Kuppis-kyltti on aikojen saatossa oven yläpuolelta johonkin jo kadonnut. Kestikievarikin mäellä on sijainnut, ilmeisesti useampaankin kertaan. Ainakin vuonna 1653 oli kestikievareilla yksinoikeus myydä viinaa ja olutta, joten tokihan sellainen kauppa mäellä kannatti.

Nykyinen talo on rakennettu vuonna 1930 ja se on toiminut vuosien varrella niin vuokralaisten pieninä asuntoina kuin kylän yhteisenä olohuoneena, palvellen samalla useiden harrasteryhmien kokoontumistiloina. Löytöeläimillekin on mäeltä löytynyt suojaisa paikka odotella omistajiaan.

Nykyisin talossa ei enää käydä kauppaa. Harmaa talovanhus on jo vuosia ollut kotina Pyhtään Kiertävän Farmin eläimille ja niiden omistajalle Ossille. Talossa ja pihamaalla on tilaa temmeltää, laitumet jatkuvat alas joen rantaan asti ja ruoho kasvaa rehevänä aivan sinne Hansakauppiaiden laivarantaan saakka. Päivät venyvät pitkään ja päättyvät illalla tallista kuuluvaan tyytyväiseen tuhinaan.

Nykyiset asukkaat asuvat taloa sen ikää kunnioittaen, mutta sopivasti itselleen remontoiden. Vanhat hirret paljastuvat pikkuhiljaa lastulevyjen alta ja ne saavat kertoa sellaisenaan tarinaa ajalta, jolloin talossa vielä ostettiin hedelmät paperipusseissa ja hinta maksettiin markoin. Jos silloin mäellä kuljettiin enimmäkseen hevosilla ja polkupyörillä, nyt talon edestä huristaa päivässä auto jos toinenkin. Hevonen, tai siis pikkuinen poni tallikavereineen, nyhtää ruohoa talon suojaisammalla puolella.

Aivan niin kuin monessa muussakin vanhassa talossa, sekä pihan kuin talonkin huoltamiseen menee valtavasti aikaa ja vaivaa. Vanhan ja tarpeettoman tavaran tai jopa käyttökelvottoman piharakennuksen purkaminen sekä laitumien siivous eläimille sopiviksi on iso urakka. Jokainen siistitty ja remontoitu paikka on kuitenkin askel kohti harmaan talovanhuksen uutta elämää. Asiakasvirtaa sen ovista ei ehkä enää kulje, mutta tunnelmallisen takkatulen loimussa, koirien lämmittäessä varpaita, on asukkaiden hyvä suunnitella seuraavaa remontoitavaa huonetta.”