Saara Korhosen talotarinoita - Savitalon hyvä henki
Pyhtään Savitalo on 1800-luvulta peräisin oleva, Suomen tiettävästi vanhin asuinkäytössä oleva savirakennus. Talon rakennusmateriaalina on savimassa. Savitalo sijaitsee 1,5 hehtaarin jokirantatontilla, ja kuuluisat Strukan sulut ovat osittain tällä tontilla. Talon pihalta on upea näkymä Kymijoelle ja Strukan suluille.
”Miltähän tuntuisi asua talossa, jonka valtavan paksut seinät ovat munkkien itsensä savesta ja kanervista rakentamat? Nähdä kädenjäljen seiniin painautuneessa savimuurauksessa lähes 200 vuoden takaa. Noin vuonna 1830 munkit ihastuivat tähän kauniiseen jokimaisemaan ja sen lohiapajiin niin, että päättivät muuttaa paikalle pysyvästi. Talovanhus ei näytä lainkaan niin vanhalta kuin saattaisi olettaa, kuitenkin jopa 50 senttiä paksut saviseinät voisivat kertoa monen monta tarinaa ja ihmiskohtaloa vuosikymmenten varrelta. Voit kuvitella kuulevasi saviseinistä munkkien työn lomassa laulamat laulut ja juuri pyydetyn lohen tuoksun nuotiolla. Ketäköhän muita talossa yöpyi reissuillaan ja kuinka siellä elettiin arkea ja juhlaa…
Talon kynnykseltä sisään astuessaan päätyy edelleen aivan kuin toiseen maailmaan. Muhkuraisten ja muhkeiden seinien lisäksi talon erityistä tarinaa kertovat jyhkeät kattoparrut, kauniisti ikääntyneet pinnat ja vuosien saatossa patinoituneet puiset ovet.
Paljon on tehty, vanhaa kunnioittaen ja paljon on tehtävää. Talon nykyinen omistaja on halunnut säilyttää talossa sen hengen, joka talon arvolle onkin suotavaa. Rauhallinen, kiireetön ja ympäristöä kunnioittava elämäntapa kuuluu sopivan tämän talovanhuksen sielulle.
Ympärillä oleva luonto korostaa elämäntyyliä, jossa linnut, poikkeuksellinen jokimaisema ja sielunrauha pitävät yhtä. Ikkunasta nyt avautuva näkymä joelle on onnettomien sattumien summa, joka lopulta ehkä kuuluikin mennä juuri niin. Romahtaneen ulkorakennuksen takaa nimittäin aukesi näkymä, joka täytyy ihan vaan itse nähdä ja kaikilla aisteillaan kokea. Istua hetki katsellen joelle laskeutuvia isokoskeloita tai etsiä merkkejä saukkoperheen liikkeistä rantalaiturilla. Kuunnella joen kuohuvaa kohinaa sen pyrkiessä raivokkaasti kohti merta ja muuttuen taas aivan hiljaiseksi päästessään ohi padon esteiden.
Strukan käsikäyttöiset sulut merelle tuovat oman osuutensa tähän upeaan ympäristöön. Vanha nahkiaissavustamokin seisoo vielä paikallaan joen rannassa, heijastaen kuvajaisensa veden pintaan. Sen nurkalta pääsee kapeaa polkua pitkin satumetsään, jonka kosteikossa livertää keväisin oikein luonnon oma sinfoniaorkesteri.
Savitalon ympärillä aukeaa jokimaiseman lisäksi peltoa ja kaunista metsää. Meri on lähellä ja ulkoilumaastot moninaisuudessaan vertaansa vailla. Luonto tulee lähes sisälle taloon ja vuodenajat näkyvät ympäristössä jatkuvasti muuttuvana maisemana. Ajomatka pääkaupungin humuun on kuitenkin vain reilun tunnin mittainen. Matkalla savitalon rauhaan ehtii juuri karistaa mielestään kiireen ja turhat paineet kuluttavasta elämäntavasta. Perillä riittää, kunhan heittää kengät pois jalastaan ja kastaa varpaat virtaavan joen syleilyyn. Hengittää hetken ja huomaa olevansa aivan kuin uusi ihminen.”
