Saara Korhosen talotarinoita - Lastenkodista rauhan tyyssijaksi
Pyhtään entinen päiväkoti on nähnyt monta vaihetta ja monenlaista elämää aina rakennusvuodestaan 1927 saakka. Tällä hetkellä rakennus toimii viihtyisänä paritalona Siltakylän peltoaukeamien laidalla. Pihalta avautuu varsinainen puutarhaparatiisi.
”Siltakylänjoen kainalosta, peltoaukean laitamilta löytyy viihtyisäksi paritaloksi jaettu vanha lastenkoti. Taloon johtava tie mutkittelee pienen matkaa Siltakylänjoen vartta ja putkahtaa rehevän lehtomaisen metsän suojista talon edustalle. Suloinen pikkuruutuinen lasikuisti ottaa kävijät vastaan molempiin asuntoihin ja talon ulkonäkö onkin säilynyt lähes alkuperäisen kaltaisena tähän päivään saakka.
Vuonna 1927 köyhäinhoito-osaston luvalla rakennettu kaunis talovanhus seisoo edelleenkin ryhdikkäänä hiekkatiensä päässä. Pihapiiri jää katseilta suojaan ja sinne onkin vuosien myötä kasvatettu aikamoinen paratiisi. Satavuotiaat marjapensaat ja raparperikasvustot antavat edelleen asukkailleen satoa enemmän kuin tarpeeksi ja valtava määrä rhododendroneita kertoo nykyisten asukkaiden ammateista sekä harrastuneisuudesta puutarhan hoitoa kohtaan.
Talon historiaan mahtuu vuosia niin kouluna, kunnan virastotalona, hammaslääkärin vastaanottona kuin yhteisöllisen toiminnan keskuksenakin. Talon toisen kerroksen silloisilla kangaspuilla on yksi jos toinenkin kyläläinen käynyt aikanaan louskuttamassa hamekankaansa valmiiksi. Lasten kiljahduksia on pihamaalla kuultu vielä 1980-luvun puoliväliin saakka, jolloin siellä toimi kunnallinen päiväkoti. Sen jälkeen talo siirtyi pikkuhiljaa, pieteetillä vanhaa kunnioittaen tehtyjen korjauksien jälkeen yksityiseen asuinkäyttöön. Lasten äänet ovat kaikuneet mäellä toki senkin jälkeen, ihan vaan onnesta omaan taloon.
Nykyiset asukkaat ostivat oman puolikkaansa talosta vuonna 2003 ja naapureiden kanssa on siitä saakka pidetty yhtä. Portaiden pieleen ja lasikuistille laitetaan kukkaset yhteistuumin ja pihalla vaihdetaan päivän kuulumiset haravan vartta samalla heiluttaen. Niin on talovanhus sekä naapurit olleet mieluisia, ettei päivääkään olisi vaihdettu pois.
Ympärillä aukeavat peltomaisemat ovat ainakin joskus muinoin kuuluneet osittain talon puutarhaan, lapsikatraalle kun on pitänyt saada murkinaa mahan täydeltä. Joki on aivan lähellä ja sen kuljettamana pääsee veneellä tai vaikkapa kajakilla aina merelle saakka. Kapeasti mutkitteleva pieni Siltakylänjoki on tunnelmaltaan aivan ainutlaatuinen reitti suuremmille vesille. Kalaakin se tarjoaa, jos vain olet Ahtin kanssa hyvissä väleissä…
Talossa asutaan vanhan talon säännöin. Sopusoinnussa kaiken ympärillä olevan kanssa. Talo kertoo tarinaansa ja sen asukkaat kunnioituksella sitä kuulevat. Kerran hyvin remontoitu talo kestää kyllä. Jokaista kolhua ei pyritä korjaamaan vaan vuodet saavat koristaa pintoja ja tehdään vain se, mikä milloinkin tuntuu tärkeimmältä. Ei satavuotiaalta voi odottaakaan kaiken olevan kuin uutta. Osa vanhaa ja vähän rosoista, osa uudempaa, kaikki asustavat rennosti sovussa saman katon alla. Jos jokin hieman häiritseekin, voi silmiään siristää ja ympärilleen katsoa hieman himmennetyin lasein. Tällä ajatuksella talon kanssa asustavat kertovat elävänsä ja ovat nauttineet kaikista vuodenajoista, talvisin villasukat jalassa kulkien ja kesäisin avoimista ikkunoista linnunlaulun kotiinsa päästäen.”
